Main Pääsivu Tulokset / Uutiset Historia 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku Nousevat tähdet Näyttelyhetkiä Pentukuvia Koiranelämää Paimennuskuvia Uintikuvia Historiallisia kuvia Satu arvostelemassa Mielestäni Galleria Historia Partiksesta lammaskoiriin Ensimmäinen lammaskoira tuli kotiimme kesällä 1971. Minulla oli ollut ruskea partacollie uros, joka kuitenkin sai surmansa kaksivuotiaana juostuaan auton alle. Partistamme ei koskaan viety näyttelyyn vaikka sillä oli erittäin hyvä sukutaulu ja useat sen ajan näyttelyihmiset yrittivät puhua minua ympäri ilmoittamaan sen johonkin näyttelyyn. "Mörön", Laihuen Amor virallisemmin, jälkeen halusin ehdottomasti lammaskoiran. Pentuja ei ollut koko Suomessa, mutta SKL:stä kerrottiin, että Kokkolassa oli ollut pennut tammikuussa, mutta ne olisivat todennäköisesti jo menneet. Kirjoitin kasvattajalle pennuista ja sain vastauksen, että kaikki pennut oli jo myyty lukuunottamatta yhtä narttua, jonka he aikoivat pitää itse. Minä päätin, että minun on saatava tuo narttu. Koska kasvattajalla ei ollut puhelinta kirjoitin hänelle kirjeen joka päivä viikon ajan kunnes sain vastauksen, että he myyvät pennun minulle tuplahinnalla ja sillä ehdolla, että veisin sen kahteen näyttelyyn. Kuten kaikki pennunostajat lupasin kasvattajalle vaikka kuun taivaalta kunhan saisin pennun. "Snoopysta" tuli myöhemmin KANS, POHJ MVA V-73,-74,-76 SBIS, Vuoden Bobtail -76 Snow-Princess. Kuten titteleistä näkee, kävi Snoopy hieman useammassa kuin niissä luvatussa kahdessa näyttelyssä. Snoopysta tuli DROVER'Sin kantanarttu. Partiksilla on yhä oma rakas paikkansa sydämessäni ja seuraan aktiivisesti mitä partismaailmassa tapahtuu. Kasvatustyön alku Snoopy sai ensimmäisen pentueensa 1974. Isänä oli Ruotsissa asuva aikansa menestynein koira, joka oli tuotu Englannista. Uroksen omistaja vaati, että Snoopy lonkkakuvattaisiin ennen astutusta, mikä oli ennenkuulumatonta Suomessa siihen aikaan. Snoopy kuvattiin ja osoittautui terveeksi ja astutus KANS, POHJ MVA Big Deal of the Embagesilla tuotti kahdeksan pentua. Vuonna 1973 olin tuonut Ruotsista nartun, joka kuitenkin jouduttiin kaksivuotiaana lopettamaan sydänvian vuoksi. Sen kasvattaja halusi korvata minulle menetyksen ja niin "Zorro" saapui kotiimme kesällä 1976. Zorrosta tuli myöhemmin KANS, POHJ MVA V-80 PMV-80 BIS SBIS, Vuoden Bobtail -77,-78,-79,-81 Playmate's Charming-Boy. Zorron sukutaulu oli kokonaan Prospectblue-linjainen ja sillä oli tälle kennelille tyypilliset liikkeet, joissa on kunnon reach ja drive. Zorro sopi Snoopylle täydellisesti ja yhdessä ne saivat "Sallyn", josta tuli KANS, POHJ MVA PMV-83 SBIS Vuoden Bobtail -83,-87, kaikkien rotujen Vuoden Veteraani -87 Drover's Charming-Girl. Sallyn norempi veli uusintayhdistelmästä vietiin Tsekkoslovakiaan zu Akordu kenneliin. Koska heillä ei ollut valuuttaa millä maksaa pentu tarjosivat he lomamatkaa maahansa. Koska ajankohta ei sopinut minulle tarjosin matkaa Wigereille (Zorron kasvattajat), koska he tunsivat kasvattajan, joka oli ostanut Drover's Dancing Devilin. Samoihin aikoihin oli Wigereiden uros astunut erään norjalaisen nartun ja astutuspalkkion sijaan ottivat he narttupennun, jonka antoivat minulle korvaukseksi Tsekin matkasta. Näin meille saapui kesällä -79 "Manta" eli POHJ MVA PMV-82, eniten valiojälkeläisiä Suomessa tuottanut narttu Proper Havis Amanda. Vielä on eräs uros, jolla on ollut suuri merkitys Drover's kennelin jalostustyöhön vaikka koira ei ollutkaan oma kasvatti enkä liioin omistanut sitä. Tämä koira oli KANS, POHJ MVA, Vuoden Bobtail -84 Alexander Nikita "Sascha". Sascha oli tullut Suomeen USA:sta omistajansa Patricia Crossin töiden takia ja sen esitti joka näyttelyssä joko Satu tai Taija Tanner. Ensimmäinen tapaaminen Patrician ja Saschan kanssa oli Helsingin kestustassa, Hesperian puistossa, jossa Patricia oli ulkoiluttamassa koiraansa. Saschalla oli paras takaosa mitä olin nähnyt ja niinpä juoksin tämän upean koiran ja sen taluttajan perään saadakseni lisää tietoja koirasta. Patricia osoittatui mukavaksi ihmiseksi, joka oli heti kiinnostunut tapaamaan Suomalaisia lammaskoiraihmisiä. Juttelun ohella sain tietää, että koiralla oli puoliksi Windfield/Rivermist sukutaulu ja koska koira oli hyvässä karvassa ehdotin sen ilmoittamista näyttelyyn. Patricia oli heti mukana jutussa ja niinpä Sascha myös lonkkakuvattiin terveeksi ja se ehti jättää erinomaisia jälkeläisiä Suomeen ennenkuin muutti Englantiin. Patricia otti itselleen narttupennun Saschan pentueesta Mantan kanssa ja tästä nartusta tuli ensimmäinen Englantiin Euroopasta viety valio rodussamme. "Katin" esitti valioksi ja myöhemmin omisti Nina Underwood, knl Krisina. Katin, GB CH SBIS Drover's Jekaterina at Krisina, uran upein voitto oli kun se vuonna -89 oli VSP Cruftsissa. 1980-luku Sallylla oli myös pennut Saschan kanssa. Tämä yhdistelmä tuotti 80-luvun lopun menestymeimmän lampurin, "Joonaksen" eli KANS, POHJ, DK MVA V-89,-90 BIS, Vuoden Bobtail -88,-89,-90,-91 Drover's King Himself ja siskonsa "Vienon" eli KANS, FIN, DK MVA BIS SBIS Drover's Kiss of Fire. Vieno oli tarkoitus astuttaa syysjuoksusta -89, mutta mielestäni sille ei ollut mitään tarjolla Suomessa. Otin yhteyttä Connie Hartmaniin, koska olin aina pitänyt hänen koiriensa tyypistä ja sainkin vastauksen , jossa oli erittäin paljon tietoa hänen koiristaan. Hänellä oli yksi nuori uros myytävänä, mutta minä en ollut kiinnostunut ostamaan mitään, koska olin suunnitellut pitäväni uroksen tulevasta pentueesta. Pidin paljon "Balloon" sukutaulusta ja koska se roikkui myymättömänä Conniella sain sen lainaksi Suomeen astutusta varten. Ilmoitimme sen yhteen ryhmänäyttelyyn, jossa se oli BIS, se astui Vienon ja lähti Englantiin karanteeniin, koska se oli myyty Australiaan Dorothy Baylissille. Balloosta tuli FIN, AUST MVA Ramtamtam aus dem Elbe-Urstromtal ja Vieno synnytti Balloon ainoan pentueen Euroopassa, jossa oli neljä pentua. Kaikista neljästä tuli valioita, mutta yksi pennuista oli kuuluisa KANS, FIN, S, DK MVA V-92,-96 PMV-95 BIS SBIS, Vuoden Bobtail -92,-94,-95,-96, ykkösryhmän voitokkain koira -94,-95, Vuoden Koira #7-94, eniten valiojälkeläisiä tuottanut Suomessa kasvatettu uros Drover's Or Nothing "Orwell". 1990-luku Kotimme tulipalon jälkeen vuonna 1992 olin lähellä lopettaa koko kasvatustyön. Palossa kuolivat kaikki koiramme paitsi nuori Orwell. Koiraihmiset kuitenkin halusivat minun jatkavan kasvattamista ja keräsivät kolehtia, jolla voisin ostaa uuden nartun. Olimme pitäneet yhteyttä Dorothy Baylissiin, jolle Balloo oli mennyt ja hänellä oli parhaillaan pentue, jossa Balloo oli isänä ja äitinä oli puoliksi Amerikkalainen Daycara With Elegance. Dorothy tiedusteli, olisinko kiinnostunut yhdistelmästä. Sain videon pennuista jossa ne olivat 9-viikkoisia ja siinä se oli, sini-valkoinen kaunotar "Matilda". Päätin siltä seisomalta, että ostan sen. Matilda näytti niin uskomattoman kauniilta, että olin pessimistisesti aivan varma, että sille tulee joko lonkkavika tai purentavirhe, joten päätin ostaa sen siskon "Dominon" myös. Toisen näistä tytöistä täytyi olla "täydellinen". Molemmilla on terveet lonkat, silmät, leikkaavat purennat ja unohtumattomat näyttelyurat takanaan. Tytöt saapuivat lumiseen Suomeen paahtavasta Perthistä puolivuotiaina joulukuussa -92. Molempien nimien edessä komeilee tittelirivi KANS, FIN, S, DK MVA. Matilda eli Shaggybob's Balloo Satin on myös Vuoden narttu -95,-97 ja SBIS-voittaja ja Domino eli Shaggybob's Balloo Ribbon on myös Vuoden narttu -96. Matildan kautta tutustuin erittäin viehättävään väriin, sinisenä syntyneeseen. Olin lukenut niistä ja kuullut niistä aikaisemmin, mutta en ollut koskaan nähnyt sellaista. On harmi, että rotumääritelmä ei enää mainitse, että silmien väri näillä sinisillä seuraa turkin väriä, koska väri mainitaan yhä yhtenä sallituista väreistä. Tämän takia voi sinisen koiran kanssa olla joskus vaikeampaa menestyä näyttelyissä. Niillähän ei voi olla tummanruskeita silmiä. Koska väri perityy resessiivisesti ei sitä voi jalostaa ulos rodusta niinkuin dominantisti periytyvä blue merle on jalostettu. Tiedän ja olen nähnyt useiden sinisten koirien voittavan näyttelyissä, jopa Englannissa. Nykyhetki Tällä hetkellä kotona ei ole yhtään lammaskoiraa sillä "Loppan", KANS, FIN, S, N, DK MVA V-00,-01 NV-02 SV-02 PMV-03 SBIS Vuoden Bobtail -01 Vuoden narttu -02 Drover's Snow Princess siirtyi autuaammille paimennusmaille huhtikuussa 2008. Olemme silti läheisessä kontaktissa rotuun sillä Taijan serkku Heidi Andersson jatkaa Drover's linjoilla omassa Soft Motion's kennelissään. Kasvatusperiaatteita Drover's kasvattaa hyvin harvakseen. Tähän mennessä on Drover's kasvattanut 22 pentuetta, joissa on yhteensä 122 pentua. Näistä 46 on valioita. Yleensä Drover's kasvattaa pentueen vuodessa, joskus ei edes sitä. Drover's ei myy mitään takuupentuja, yhdistelmät ovat tervelonkkaisista, silmätarkastetuista vanhemmista, jotka ovat käyneet jalostustarkastuksessa tai näyttelyissä ainakin muutaman kerran. Enempää ei kasvattaja voi tehdä, loppu on geenipankin hallussa. Satu alkoi arvostella 1993 ja omaa oikeudet arvostella 17:ää paimenryhmän (FCI 1) rotua ja tiibetinterrierin FCI 9 ryhmästä.